Olen Emma Kanerva, hyvinkääläinen kouluratsastaja. Kirjoitin ylioppilaaksi Hyvinkään Sveitsin lukiosta syksyllä 2004. Perheeseeni kuuluu äitini ja isäni lisäksi kolme vanhempaa sisarusta, joista vain yksi on harrastanut ratsastusta. Synnyin Mikkelissä, mutta lapsuuteni vietin Tuusulassa isäni ollessa varuskunnan palveluksessa. Äitini on mielenterveyshoitaja.

Harrastuksen alussa intoa ja pelkoa

Nuorin isosiskoistani, Tiia, harrasti ratsastusta ollessani alle kouluikäinen. Pyörin hänen mukanaan tallilla katsomassa ja ihailemassa hevosia. Aina kun oli mahdollista talutusratsastukseen, halusin välttämättä päästä ratsastamaan. Varsinaisen ratsastuksen aloitin kahdeksanvuotiaana Järvenpäässä.

Ensimmäiset kilpailut

Vuonna 1993 muutimme Hyvinkäälle, ja aloin käydä Riitta Holopaisen tunneilla Hyvinkään Ratsastuskeskuksessa. Ensimmäinen kilpailuni oli Hyvinkään Urheiluratsastajien estekilpailu, johon osallistuin tuntihevosella. Sen jälkeen kävin seurakilpailuissa ratsastamassa sekä koulua että esteitä.

Ollessani 12-votias silloinen ratsastuksenopettajani, nykyinen valmentajani Riitta Holopainen, istutti minut tuntiponi Fatuhivan selkään. Eräällä tunnilla hän sanoi, että meistä kahdesta tulee seuraava lupaava pari.

Ratsastin Fatuhivalla tuntiratsastajien mestaruuskilpailuissa voitokkaasti vuosina 1999 sekä 2000. Molempina vuosina voitin poniratsastajien mestaruuden, ja vuonna 2000 voitin myös estemestaruuden. Tämän jälkeen Riitta tarjosi meille Fatuhivaa vuokrattavaksi, ja tartuimme tilaisuuteen.

Kouluratsastus tuntui omimmalta

Kouluratsastus oli vahvempi puolemme, ja myös kiinnostukseni siihen oli suurempi kuin esteratsastukseen. Hyvinkään Ratsastuskeskus on lisäksi enemmän koulupainotteinen, joten sitäkin kautta kouluratsastus tuntui luontevammalta

Antero ja Sini Spirit

Perhe Brotherus, joka oli seurannut taivaltani Fatuhivan kanssa, tarjosi tyttärensä kilpahevosta minulle oppimestariksi. Ja niin syksyllä 2001 Åtoftens Volanti eli tallikielellä Antero, saapui Saksasta Riitta Holopaisen yksityistallille Hyvinkään Hyyppärään. Siitä alkoi minun ja Anteron yhteinen taival, joka jatkui vuoteen 2005 saakka. Antero on ollut maailman paras opettaja ja kumppani. Sen kanssa olen saanut kokea ratsastusurani ensimmäiset huippuhetket ja kansainväliset kilpailumenestykset.

Pian ajankohtaiseksi tuli kuitenkin uuden hevosen hankinta Anteron rinnalle, sillä ikää Anterolle alkoi jo kerääntyä. Hevosen etsiminen kesti yli vuoden, mikä minusta tuntui ikuisuudelta – sopivaa hevosta ei tahtonut löytyä.

Uskoin, että kun jonain päivänä istun sen oikean selässä, tiedän sen heti. Ja niinhän sinä kävikin. Ensimmäisellä kerralla ollessani Sini Spiritin selässä, tiesin, että tämä se nyt on, tämän minä haluan!

Heinäkuun lopussa 2005 Sini Spirit olikin sitten odottamassa tallissa, kun saavuimme Anteron kanssa pitkältä PM- ja EM-kilpailumatkalta. Olin todella innoissani, sillä pääsin opettamaan Sinille kaiken sen, jonka olin oppinut ratsastaessani Fatuhivalla, Anterolla ja niin monella muulla hevosella.

Vuonna 2005 muutimme Sini Spiritin kanssa Saksaan Hubertus Schmidtin tallille töihin ja valmentautumaan. Tällä matkalla olen edelleenkin.